Hankkeet, projektit, matkat

Itä-Helsingin musiikkiopistossa Opetushallituksen tuella 2020-2021 ja 2021-2022 toteutetut hankkeet:

MUHA Pilottihanke

IHMOn Pilotti-hanke oli osa musiikinhahmotusaineiden pitkäjänteistä kehittämisprojektia, jossa yhtenä tavoitteena oli tarkastella, miten eri soitinten 10–13-vuotiaille soittajille olisi tarkoituksenmukaisinta opettaa musiikin hahmotuksen kannalta olennaisia tietoja. Hankkeessa oli mukana musiikin hahmotusaineiden opettaja sekä eri soitinten opettajia, joista muodostettiin opettajapareja tai trioja.

Yhteisopettajuudesta on tutkimustietoa luokanopettajien yhteistoimintana. Kirjallisissa lähteissä yhteisopettajuus jaetaan yleensä kolmeen päätyyppiin sen mukaan, miten opettajien keskinäiset roolit muotoutuvat:

1. 1. Toinen opettaja on avustavassa ja täydentävässä roolissa
   2. Opettajat opettavat rinnakkain pienempiä oppilasryhmiä
   3. Opettajat toimivat tiiminä opettaen yhdessä tasavertaisesti koko oppilasjoukkoa. (Pulkkinen & Rytivaara 2015)

 

IHMOn muhaopetuksessa lukuvuosina 2020–2021 oli useampia opettajapareja. Kaikille muotoutui omanlaisensa dynamiikka sen suhteen, miten opettajien välinen vastuunjako vakiintui käytännössä. Koronarajoitukset osaltaan pakottivat opettajat nopeasti ratkaisemaan opetusjärjestelyjä lähiopetuksesta etäopetukseen siirryttäessä.

Opettajaparit ja triot:

• Jousipilotit 3 ryhmää / 2 opettajaa,
• Harmoniapilotit 3 ryhmää/ 3 opettajaa
  • • Lukuvuonna 21–22 lisäksi 1 ryhmä (harmonikka) / 2 opettajaa
• Puhallinpilotit 2 ryhmää (puupuhaltimet, vasket) / 3 opettajaa

Kokeilun alkaessa yhteistä opetusta ideoitiin niin, että työpareina olisivat soitonopettaja ja musiikin hahmotusaineiden opettaja. Käytännön aikataulu- ja opetustilajärjestelyt vaikuttivat lopulta niin, että työpareina saattoi olla myös kaksi soitonopettajaa, joista toinen nuori ja toinen kokeneempi ryhmäopettaja tai kolme opettajaa, jolloin muha-opettajalla oli kaksi soitonopettajaa tiimissään.

Oppilaat ohjattiin pilottiryhmiin etukäteen sen mukaan, mitä soitinta he soittivat. Soitinkohtaisissa ryhmissä yhtenä tavoitteena oli, että oppilaat opiskelivat musiikin hahmotusta oman soittimen lähtökohdista. Soitonopettaja olisi tässä tapauksessa tunnilla asiantuntija soittimeen, viritykseen, sormituksiin ym. Liittyvissä asioissa ja samalla hän voi olla apukäsinä muha-opettajan tukena. Soitinkohtaisia ryhmiä olivat: harmoniasoittimet, jouset, puupuhaltimet ja vaskipuhaltimet.

Havaintoja opetustyön jakamisesta opettajien kesken

Soitinkohtaisissa ryhmissä muha -opettaja sai tukea yhdeltä tai useammalta instrumenttiopettajalta. Etenkin puhaltimien ryhmässä soitonopettajista oli apua yhteissoittotilanteissa, kun soitonopettaja pystyi ohjaamaan transponoivien soittimien soittoteknisissä asioissa. Samoin muha -ryhmä oli koronarajoitusten tultua voimaan helppo jakaa pienempiin osaryhmiin ja opetusta voitiin jatkaa lähiopetuksena mahdollisimman turvallisesti. Samat pienryhmät jatkoivat etätunneilla toimintaansa. Puhaltimien kesken soitonopettajat ja muha-opettaja neuvottelivat ja sopivat osittain sopivasta opetuksen sisällöstä.

Harmoniasoitintenryhmässä olivat piano-oppilaiden lisäksi mukana harmonikan ja kanteleen soittajat. Nämä kolme eri soitinta olivat keskenään soittoteknisesti niin erilaisia, että luonteva yhteissoitto kangerteli lähiopetustunneilla. Osasyynä oli se, että oppilaat olivat alkutaipaleella instrumentin hallinnassa. Oppilaat pystyivät työskentelemään intensiivisemmin etäopetuksessa, jossa tunnilla oli pieni määrä oppilaita. Tosin silloinkin osalla oppilaista oli vaikeuksia keskittyä seuraamaan tunnin kulkua ja heille olisi tarvittu perheiden läsnäolevaa tukea.

Jousi- ja puhallinsoitinten ryhmässä musisointi sujui harmoniaryhmiä luontevammin. Ensinnäkin soitinten soittotekniikka on keskenään yhdenmukaisempaa, jolloin soittajat pystyivät toteuttamaan samankaltaisia asioita yhdessä. Toisekseen opetettavat asiat juontuivat soittimelle luontevista lähtökohdista, jossa monet yhteissoittoon liittyvät, kuuntelua ja keskittymistä vaativat tekijät melodian hahmotuksen ohella olivat etusijalla.

Hankkeen myötä vahvistui ennakko-oletus, että soittimen kautta ja sen avulla opiskeltavat hahmotusasiat tukevat oppilaan ymmärryksen kasvamista. Opettajat tuntuivat jakavan samankaltaisen käsityksen siitä, mitä oppilaiden tulisi osata kyseisessä opintojen alkuvaiheessa. Opetuskokeilussa opetettavat asiat myötäilivät musiikin hahmotusperinnettä: melodian-, rytmin hahmotus sekä intervallien ja sointujen rakentuminen.

 

Itä-Helsingin musiikkiopistossa Opetushallituksen tuella lukuvuonna 2018-19 toteutetut hankkeet:

Luovat opintopolut:

Hankkeen tavoitteena oli kehittää musiikkioppilaitoksen perinteisiä toimintamalleja ja monipuolistaa opettajien kokonaisvaltaista osaamista improvisoinnin osaamisalueella. Tavoitteena oli myös kotiuttaa uusi opetussuunnitelma käytäntöön ja nostaa keskiöön musiikin hahmotuksen rooli innovatiivisessa instrumenttiopetuksessa. Pedagogisena menetelmänä oli klassisen musiikin tulkinnan ja tyylin mukaisen improvisaation lisääminen opetukseen heti alkeista lähtien, lapsen omaa tahtoa ja ääntä kuunnellen. Lisäksi Job shadowing on osa opettajien osaamisen kehittämistä ja tieto-taidon jakamista myös kansainvälisesti.

Asiantuntijana toimi kansainvälinen huippukouluttaja David Dolan (Guildhall School of Music&Drama ja Yehudi Menuhin School). Hankkeen toinen kansainvälinen kouluttaja oli kitarapedagogi John Zaradin, joka omalla pedagogisella tyylillään ja omien sävellysten keinoin harmonioiden ja eri tyylien kirjon kautta, ohjasi oppilaita ja opettajia improvisoinnin maailmaan. Koulutusjaksot rakennettiin siten, että kansainvälisistä vierailijoista saatiin opettajille ja oppilaille mahdollisimman suuri hyöty.

Yleinen palaute hankkeesta oli innostunut ja positiivinen niin oppilaiden kuin opettajienkin keskuudessa. Hanke toi uudenlaisen ilmiön opettajuuden kehittämiseen – improvisaatiotaidot. Opettajat ovat myös saaneet konkreettisia työkaluja opetukseensa, hankkeen tuloksena impro on nyt juurtunut toimintaan ja on osa opetusta päivittäin.

David Dolanin viikon kestävillä improkursseilla (6x) pyrittiin yhdistämään olemassa oleva tietotaito, jolla klassisen musiikin oppimisprosessia edistettiin siten, että rakenteellinen, tyylillinen, teksturoitu ja harmoninen osa musiikista hahmotettiin improvisaation keinoin. Hahmotusta integroitiin vankan pedagogisen pedagogiikkaosaamisen lisäksi reaaliaikaisen musiikin virtauksen ja luovan spontaanisuuden ymmärtämisen kautta.Oleellista oli myös aktiivinen ja sisäinen kuuntelu, tunneilmaisu ja kehonkieli. Kurssien erityiset tavoitteet olivat ryhmäsoiton, improvisaation ja eri tyylilajien hallinta.

John Zaradinin kurssi sisälsi improvisatorisia harjoitteita kitararyhmille hänen sävellystensä teemoilla, mukana oli myös Helsingin Juniorijouset ja kitarasolistit Zaradinin teoksessa Suite#4 for guitar & String orchestra. Sen kantaesitys oli 10.10.2019 Roihuvuoren kirkossa. Kurssin jälkeen päätettiin toteuttaa konserttimatka Espanjaan samalla ohjelmalla keväälle 2020. Kitarakonsertto esitettiin myös 8.3.2020 Tapiola-salissa Naistenpäivän konsertissa. Valitettavasti Espanjan konserttimatka peruuntui koronatilanteen vuoksi.

Hanke edisti IHMOn laadukasta pedagogiikkaa ja opetustoiminnan tuloksellisuutta erityisesti musiikin hahmotusaineiden integroinnissa perinteiseen instrumenttiopetukseen jo alkeista lähtien – improvisoinnin keinoin. Ja mikä tärkeintä, IHMOn osaava opetushenkilöstö ja opetussuunnitelma vahvistavat klassisen musiikin opetuksen pedagogista laatua – opetustoimintamme arvioinnin ja kehittämisen osa-alue on jatkossakin kansainvälisyys.

David Dolanin koulutukset
– 10.–14.12.2018 kurssi/IHMO
– 18.–23.3.2019 Job shadowing -vierailu Tarja Nyberg, kontrabassonsoiton opettaja/Lontoo
– 1.–6.4.2019 kurssi/IHMO
– 8.–14.9.2019 kurssi/IHMO
– 22.–26.10.2019 kurssi/IHMO
– 14.–18.1.2020 kurssi/IHMO
– 30.3.–4.4.2020 kurssi/IHMO (peruutettiin koronatilanteen vuoksi)

John Zaradin kurssit
– 8.–11.10.2018
– 7.–10.10.2019
– 22.–26.4.2020 Konserttimatka Espanja/Alicante, Benidoleigh, Benidorm; 3 konserttia -kitarasolistit ja Helsingin Juniorijouset (peruutettiin koronatilanteen vuoksi)

David Dolanin improvisaatiokurssit 10.–14.12. 2018 ja 1.–6.4.2019

Kurssin kesto kokonaisuudessaan oli 2 lukuvuotta ja osallistujina olivat samat oppilaat sekä opettajat. Viikoittaisessa lähiopetusjaksossa tapaamisia oli 3/ryhmä, myös mahdollisia yksilötapaamisia. Pitkäjänteinen työ Dolanin ohjauksessa tuotti tulosta vapauttamaan musiikin teoreettisen osaamisen suoraan käytännön musisointiin. Impro ei ole enää termi ilman merkitystä, se on juurtunut kurssien myötä osaksi opettajien ja oppilaiden arkea niin oppitunneilla, kotiharjoittelussa kuin konserteissakin. Opettajien pedagoginen osaaminen ja tekeminen on loikannut kohti uusia mahdollisuuksia.

“The course and its method, developed by David Dolan at the Guildhall School of Music & Drama in London, aims to contribute to the revival of the lost art of classical improvisation and enhance creativity in performance. This, by combining the use of know-how (structural, stylistic, textural and harmonic awareness) with real-time flow and creative spontaneity. Active listening, “links” between the inner ear and the actual musical output as well as awareness of emotional expression and body language in the context of musical communication are also included in the course work.

Course elements are extemporizing in different styles and forms in order to feel them ‘from the inside’ in addition to understanding the theory. This is usually done with at least one other partner, to encourage real-time active listening, leading & following and the ability to respond to the unexpected.“
David Dolan, pianisti, kouluttaja, tutkija

John Zaradinin kurssi kitaristeille 8.–11.10.2018 ja 7.10–10.10.2019

Englantilainen kitaristi, säveltäjä ja sovittaja John Zaradin vieraili IHMOssa lokakuussa 2018 pitäen nelipäiväisen kurssin Itä-Helsingin musiikkiopiston kitaraoppilaille. Kurssi oli mahdollista toteuttaa Opetushallituksen hankerahoituksen turvin.

Kurssin teema ”Preparing to Improvise” johdatteli oppilaita mm. sointurakenteiden, harmoniakulkujen sekä rytmien maailmaan. Jokaisella ryhmällä oli työstettävänään Zaradinin säveltämiä tai sovittamia kitarayhtyekappaleita sekä rytmiharjoituksia, jotka esitettiin kurssin päätöskonsertissa opiston Ahti Sonninen -salissa 11.10.2018.

Kitaristi, säveltäjä ja sovittaja John Zaradin vieraili toisen kerran Ihmossa syksyllä 2019 pitäen edellisvuoden tapaan nelipäiväisen kurssin Ihmon opiskelijoille 7.-10. lokakuuta 2019. Osallistujamäärä oli runsas, sillä tällä kertaa ohjelmassa oli perinteistenkitararyhmien lisäksi IHMOn Zaradinilta tilaama kitarakonsertto, jonka valmistelivat kitarasolistit Aaro Piirainen, Linda Svačinová ja Roni Huotari sekä Helsingin Juniorijouset Jukka Rantamäen johdolla. Kurssin aikana valmisteltu ja hiottu ohjelma esitettiin päätöskonsertissa Roihuvuoren kirkossa torstaina 10.10.2019 klo 19. Kitarakonserton kantaesitys videoitiin, ja se on katsottavissa Jukka Rantamäen editoimana youtubessa: John Zaradin: Sarja nro 4 kitaralle ja jousiorkesterille.

John Zaradin oli varsin ilahtunut Ihmon opiskelijoiden taidoista ja aktiivisuudesta, ja kutsuikin Ihmolaiset konserttikiertueelle Espanjaan. Valitettavasti koronaepidemia peruutti tällä kertaa vain toteutusta vaille jääneen konserttimatkan.

 

Itä-Helsingin musiikkiopistossa Opetushallituksen tuella lukuvuonna 2013-14 toteutetut hankkeet:

IHMO-porina
Tavoitteena oli vahvistaa Itä-Helsingin musiikkiopiston (IHMO) toimintakulttuurin kehittämistä sekä edistää osaltaan alueellista taiteen perusopetuksen tuloksellisuutta ja laadun parantumista. IHMOssa on juuri nyt toimintakulttuurin muutoksen aikaa ja tavoitteena oli tarjota mahdollisuus niin henkilökohtaiseen kuin kollegiaaliseenkin vuoropuheluun ammattilaisen kanssa. IHMOn tärkein ja valtakunnallisesti poikkeuksellinen opetusmetodi on ryhmäopetus ja yhteismusisointi. Tässä painottuu erityisesti ryhmän jäsenten sosiaalisten
taitojen ja keskinäisen vuorovaikutuksen kehittämistarve.

Tavoitteena oli työnohjauksellisen pienryhmätyöskentelyn ja konsultatiivisen työskentelyn
kautta:

• toimintakulttuurin ja ajattelumallin muutokseen tähtäävä opettajan osaamisen
  vahvistaminen
• itsensä kehittäminen sekä erityisten oppijoiden tarpeiden huomioiminen
• tarkastella ryhmien ohjaamisen kautta opettajan vaatimukset eri tasoisille oppilaille
• käsitellä koko oppilaitoksen toimintakulttuurin muutosta voimavarana,
  kääntää muuttuvan yhteiskunnan haasteet mahdollisuudeksi

Pääkouluttajana toimi koko hankkeen ajan työnohjaaja Päivi Jordan-Kilkki. IHMO-porina –hankkeen myötä keskustelukulttuuri työyhteisössä työtovereiden kesken sai uuden muodon. Tärkeää oli myös oppia, että dialogissa tarvitaan erityisesti taitoa käsitellä omia tunteita. Porinaa eli työnohjausta pidetään yhtenä tärkeimpänä tapana löytää ymmärrystä ja välineitä oman työhyvinvoinnin ylläpitämiseen, työyhteisön toimintakulttuurin kehittämiseen ja oppilaan musiikillisen kehityksen edistämiseen.

Ryhmäopetustilanteissa ongelmallisiksi koettuihin joko käytös- tai oppimispulmiin löytyi uudenlaista tukea. Hankkeen aikana havaittiin myös se, että ns. ”diagnosoimattomilla” vilkkailla lapsilla voitiin todeta samankaltaisia esteitä oppimiselle kuin diagnosoiduillakin lapsilla – näihin tilanteisiin saivat opettajat tukea. Kaikkea opittua voidaan hyödyntää jatkossakin – opettajille löytyi arjen käyttöön ns. työkalupakki, esim. ”neljän kohdan menetelmä” mahdollisiin ongelmatilanteisiin.

Hanke eteni sekä ryhmäporinaryhmissä että henkilökohtaisilla opetuksen seuraamisella ja tämän jälkeen purkukeskusteluilla. Ryhmiä oli syksyllä 2013 yhteensä 4 ja tapaamiskertoja 4. Keväällä 2014 ryhmiä oli 5 ja tapaamisia 3–5. Lisäksi oli hallinnon oma porinapäivä sekä tarpeen mukaan yksittäisiä pienryhmä-, konsultaatio- ja yksilötapaamisia. Asioiden konkreettinen, laaja-alainen ja arkityöstä lähtevä tarkastelu vahvisti opettajien
pedagogista osaamista sekä vahvisti kollegiaalisuutta. Opettajan oman ammatti-identiteetin ja henkilökohtaisen kasvun keskeiseksi kulmakiveksi muodostui dialoginen, työnohjauksellinen työskentely. Työnohjaus antoi monelle opettajalle merkittäviä oivalluksia omista resursseistaan ja mahdollisuuksistaan opetustyössä.

Palautekeskusteluissa syntyi hyvää keskustelua siitä, mitä vuorovaikutus merkitsee kollegojen välillä. Dialogiset menetelmät niin vertaistuessa kuin oman opetuksen kehittämisessäkin koettiin tärkeäksi voimavaraksi. Palautekeskusteluissa on selkeästi myös käynyt ilmi, että dialogiselle ryhmäkeskustelulle – porinalle – sekä konsultatiiviselle henkilökohtaiselle ohjaukselle toivotaan jatkoa edelleen. Musiikkiopiston hallinto on vakuuttunut
siitä, että muun täydennyskoulutuksen lisäksi tulevaisuudessa porinoille osoitetaan tarvittavia resursseja.

Hankkeen avulla on kehittynyt uudenlainen keskustelukulttuuri opettajien keskuudessa. Hankkeen loppuarvioinnista ja tuloksista tehtiin opettajien erillisluvalla videotallenne, jota voidaan hyödyntää jatkossa esimerkiksi työnohjaajien koulutuksessa.

”Porina” tai ”porinapiiri”: uusi, jo aiemmasta hankkeesta (IHMOppi) käyttöön jäänyt nimi on otettu käyttöön myös muualla Suomessa – työnohjaus-termi koetaan musiikkipedagogien keskuudessa ehkä liian viralliseksi tai rajoittavaksi, porina-termi taas avaa monialaisen lähestymistavan vuorovaikutteiselle dialogille. Porina voi tapahtua yhden opettajan ja ohjaajan välillä, tai useamman opettajan ryhmädialogina ohjaajan läsnä ollessa.
”Konsultatiivinen porina”: IHMOn kokemuksia on kerrottu eteenpäin sekä opettajien että rehtorien keskuudessa. Mestari-kisälli –tyyppinen soittotaidon perinteinen opetusmetodi on nykyaikana muuttunut vaativammaksi, konsultatiivinen ohjaus oppimistilanteiden sujuvoittamiseksi on todettu erinomaiseksi. Kyseessä on myös vahvasti opettajakunnan työssä jaksaminen ja viihtyminen.

Itä-Helsingin musiikkiopiston opettajakunta on kiitollinen ja arvostaa sitä, että opetushallitus on mahdollistanut ”porinat”. Käyttöön lanseeratun nimen lisäksi IHMO-porina uudenlaisena työnohjausmuotona on herättänyt huomiota muissa musiikkioppilaitoksissa eri puolilla Suomea – toiveemme onkin, että kollegiaalinen pedagoginen dialogi lisääntyy ja hiljaista tietoa siirtyy kokeneilta opettajilta nuoremmille.

MupeTekno

Hankkeen tavoitteena oli musiikin perusteiden opetuksen laadun kehittäminen ja uusien toimintojen käynnistäminen musiikin teknologiaopetuksen avulla. Tavoitteena oli lisäksi kurssitarjonnan uudistamisen pohtiminen siten, että teknologiaopetus mahdollistaa oppilaiden kiinnostuksen ylläpitämisen musiikin perusteiden maailmaan ja voisi korostaa oman soittimen käsittelytaitojen hyödyntämistä oppimisessa. Lisäksi tavoitteena oli pitkään perinteisin menetelmin opettaneiden opettajien ammattitaidon päivittäminen ja
työmotivaation lisääminen.

Hanke keskittyi lisälaitteiden ja -ohjelmistojen hankintoihin sekä opettajien koulutukseen ja tutustumiseen muiden samankokoisten oppilaitosten opetusjärjestelyihin. Koulutuksessa hyödynnettiin myös eMuten portaalia ja vastavalmistunutta ohjeistusta Musiikin perusteiden suositukset tasosuorituksille. Teknokouluttaja Arto Ruotsalan aiheina olivat mm. musiikin teknologian peruskurssien sisällöt, laitteiden käyttö. Lisäksi tutustuttiin uusiin solfaohjelmistoihin sekä kerrattiin Garageband, Sibelius-nuotinkirjoitusohjelma, keyboardin ja SMART Boardin käyttö.

Hanke käynnisti opetustarjottimen uudistamistyön musiikin teknologian keinoin. Tätä tavoitetta pohjusti lukuvuonna 2007–08 oppimisympäristön kehittämishankkeen myötä rakennettu verkkoympäristö, TVT-peruskoulutus opettajille sekä 6 mac-työpistettä yhteen musiikin perusteiden luokkaan. Tämän jälkeen on opetuspisteisiin hankittu älytaulu (2 kpl), uusi opettajan tietokone (1) sekä opetukseen on integroitu pienin erin musiikkiteknologian keinoja, lisäksi on osallistuttu aktiivisesti tarjolla oleviin koulutuksiin ja hankkeisiin. Syksyllä 2012 opettajat ideoivat uudet opintokokonaisuuksien kokeilut: muusikon perusvalmiudet ja vapaa säestys –työpaja kitaristeille sekä vain harmoniasoittimille suunnattu mupe-ryhmä.

IHMOn musiikin perusteiden opetus ottaa jatkossa uuden askeleen kohti nuorten tarpeita. Uuden oppimiskulttuurin ja näiden kokeilujen juurruttaminen opetukseen sekä uusien ryhmien käynnistyminen onnistuu, kun lisälaitteita ja –ohjelmistoja on hankittuna siten, että kaikissa opetuspisteissä on mahdollisuus toteuttaa sama tarjonta.

MuPeTekno-hanke antoi opettajille lisää innovaatiota kehittää omaa työtään oppilasja musiikkilähtöiseen, eri asioita integroivaan musiikin perusteiden opettamiseen. Kehitysmyönteinen ilmapiiri musiikkiteknologian hyödyntämiseen opetuksessa avaa uusia mahdollisuuksia niin soiton- kuin musiikin perusteidenkin opettajille. IHMOssa tulee olemaan tulevaisuudessa oma paikkansa laajaan ja laadukkaaseen musiikkiteknologian käyttöön niin musiikin oppimisen, luomisen kuin esittämisenkin alueilla. Tämä kehittämistyö jatkuu vielä pitkään.

Muita hankkeita:

Virvatuli -itsearviointiprosessi
Itä-Helsingin musiikkiopistossa lukuvuonna 2013–2014

Virvatuli -malli on valtakunnallinen taiteen perusopetusta antaville laitoksille suunniteltu arviointityökalu. Mallin käsittää viisi arviointikokonaisuutta eli itsearviointialuetta, joille on määritelty kriteerit. Arviointialueet ovat oppilaat, opettajat, oppimisympäristö, johtaminen ja yhteistyösuhteet. Arvioinnilla pyritään tarkastelemaan viiden vuoden välein kutakin arviointialuetta. IHMO:ssa arviointikierros alkoi syksyllä 2013.

Arviointiprosessi on vaikuttanut oppilaitoksemme sisäiseen toimintaan jo ensimmäisen tarkasteluvuoden aikana. Perinteisesti opistomme toiminnan vaikutukset ovat näyttäytyneet vuosikymmenien kuluessa menestyksellisenä pedagogisena kehitystyönä sekä kansallisena että kansainvälisenä maineena, näitä seikkoja on myös pidetty toiminnan pääasiallisena tavoitteena. Tällä hetkellä elämme sisäisen toiminnan uudistustarpeen ja perinteen risteyskohdassa, jossa yhteiskunnalliset kriteerit, kuten hyvinvointia ja sosiaalisia
arvoja korostavat näkökulmat saavat musiikkiopistoväen miettimään oman menettelyn tavoitteita. Erityisesti keskustelun painopiste on siirtymässä yhä enemmän muuttuneiksi koettuihin yhteiskunnallisiin vaatimuksiin.

Virvatulihanke pyrittiin saattamaan alusta asti mahdollisimman hyvin esille oppilaitoksessa tiedottamalla hankkeesta ja sen etenemisestä niin opettajakuntaa kuin perheitä hankkeen kotisivun  (ihmovirvatuliblog.wordpress.com) välityksellä. Musiikkiopiston strategian mukaisesti yksi arvioinnin tavoitteista on vahvistaa yhteisöllisyyttä toiminnan kaikilla tasoilla. Arviointihankkeen yhteisöllisyyttä kehittävä puoli
korostuu yhteisiä asioita käsiteltäessä. Vanhemmille osoitettu kysely tuotti erittäin paljon myönteistä palautetta perheiltä, jotka olivat saaneet hyvää, taitavaa ja yksilöllistä opetusta lapselleen. Perinteisesti musiikkiopistotyö on luonteeltaan yksinäistä ja keskittyy opettajan ja oppilaan väliseen suhteeseen. Vanhempien mielipiteen kuuntelu paljasti myös opiston muun henkilökunnan merkityksen hyvän oppimisympäristön luojana. Henkilökunnan
yhteiset palautekeskustelut edistävät niin toimistoväen kuin opettajakunnan välistä vuoropuhelua mietittäessä yhdessä ratkaisuja asioiden parantamiseksi ja jaettaessa kokemuksia toiminnan vahvuuksista.

ITU-hanke
7M osallistui ITU-projektiin joka oli Itä-Helsingin alueen kulttuuritoimijoiden yhteistyöhanke. Yhteistyökumppanit olivat Itä-Helsingin musiikkiopisto, Helsingin Kuvataidekoulu, Suomen Säveltäjät ry, Sibelius-Akatemia sekä Helsingin kulttuurikeskuksen Stoa ja Vuotalo. ITU-hankkeen tavoitteena oli tiivistää alueen kulttuuritoimijoiden ja peruskoulujen yhteistyötä ja innostaa nuoria taiteen tekemiseen heidän omien ideoidensa pohjalta. Projektissa
oli keskeistä opettajien ja eri alojen taiteilijoiden yhteistyö. Prosessi koostui kymmenestä kaksoistunnin mittaisesta työpajasta sekä lopputapahtumasta ajalla loka-maaliskuu

Itä-Helsingin musiikkiopistossa Opetushallituksen tuella lukuvuonna 2011-12 toteutetut hankkeet:

IhmOPS-hanke:

Itä-Helsingin musiikkiopiston opettajakunnan suurin ponnistus oli opetussuunnitelman päivittäminen ja koko työyhteisön toiminnan tarkastelu. Hankkeen päätavoitteena oli tarkastella vertaillen omaa opetus- suunnitelmaa ja löytää henkilöstölle opetussuunnitelmaan nojautuen uudenlaista työskentelykulttuuria, joka taas edistää koko työyhteisön toiminnan kehittämistä edistäviä toimintamalleja (mm. pedagogisen osaamisen kanavointi ja terävöittäminen, vastuualueiden jakaminen, tiimiyttäminen, viestinnän ja vuo- rovaikutuksen lisääminen). Tavoitteena oli myös OPSin laajan päivittämistyön lisäksi sen saattaminen kirjalliseen muotoon sekä pohtia käytäntöjä opetussuunnitelman jatkuvalle kehittämiselle opettajakun- nan pedagogista ammattitaitoa hyödyntäen.
Hanke toteutettiin opettajien yhteisillä koulutuksilla ja pienryhmätyöskentelyllä (pääkouluttaja Jukka Ahonen, aineops- ja arviointikoulutus/case Porvoo Karipekka Eskelinen). OPS-koordinaattorina toimi Helena Tuomela ja aineryhmistä sekoitetut työryhmät saivat omat ryhmävetäjänsä. Lukuvuoden työskentely jaettiin osiin yhteisten luentojen, pienryhmätyöskentelyn ja aineryhmätapaamisten kesken. Annettu aikataulu piti, tammikuun lopussa koordinaattori aloitti työryhmien materiaalien työstämisen. Aineryhmissä jatkettiin pohdintaa mm. arviointia, aineOPSeja.
Tuloksena on uusi Opetussuunnitelma, joka on nähtävillä opiston nettisivuilla sekä saatavissa myös painetussa muodossa. Ylimääräisenä tuotoksena ilmestyi myös IHMUopas, joka kertoo yhteistyöstä ja toiminnasta Porolahden peruskoulun kanssa ja joka linkittyy tiiviisti musiikkiopiston päivitettyyn ope- tussuunnitelmaan.

 

Pianistien Sibelius-hanke:

Suomalaisen musiikin kurssi oli kokonaisuudeltaan erittäin onnistunut. Kurssiin sisältyi Prof. Erik T. Tawaststjernan luento-konsertti 26.1.2012. Erik T.: n pitämä konsertti käsitti pelkästään J. Sibeliuksen pianomusiikkia ja hän myös piti erittäin mielenkiintoisen luennon Sibeliuksesta ja hänen pianoteoksistaan.
Kurssiin liittyi kaksi opetusjaksoa kahtena eri viikonloppuna: la 28.1. ja la 4.2.2012. 12 opistomme oppilasta oli kurssilla aktiivioppilaina ja he saivat nauttia henkilökohtaisesti Prof. Tawaststjernan opetuksesta. Suomalaisen piano-ohjelmiston lisäksi oppilaat olivat valmistaneet kurssille myös muutakin keskeistä pianokirjallisuutta. Näiden 12:n aktiivioppilaan lisäksi konsertteja sekä kurssia olivat kuuntelemassa runsaslukuisena opiston piano-oppilaita sekä lähes kaikki IHMOn piano-opettajat.
Kurssin päätteeksi järjestettiin kurssille osallistuneiden piano-oppilaiden konsertti 16.2.2012 , jossa esitettiin kurssilla soitettua ohjelmistoa. Kurssin anti oli hyvin monipuolinen, niin opettajien kuin oppi- laidenkin näkökulmasta katsoen erinomainen koulutusjakso.

Leena Nikula, pianon ainevastaava ja kurssin koordinaattori

Muita hankkeita:

Tomu-projekti:

Toiminnallinen ja musiikkilähtöinen musiikin perusteiden opetus on Opetushallituksen rahoittama projekti, jonka tarkoituksena oli kehittää luokkatyöskentelyn toimintatapoja aktivoida tunneilla oppilaita monipuolisen musiikillisen tekemisen, leikin, liikunnan ja pelien avulla, jolloin tunneista muodostuu iloisia ja kiinnostavia sekä oppilaan itsetuntoon myönteisesti vaikuttavia kohtaamisia. Musisoivan työskentelyn ja monipuolisten lähestymistapojen tavoitteena on, että opiskelijat saavat sellaisia käytännön valmiuksia, joita heidän on mahdollista hyödyntää niin instrumenttiopinnoissaan kuin muussakin musiikillisessa toiminnassaan myös musiikkiopisto-opintojen päätyttyä. Osa Tomun työtavoista on projektiin osallistuneiden opettajien itsensä kehittämiä ja osa peräisin kollegoilta ja koulutustilaisuuksista.
Tomu-projekti alkoi syksyllä 2010 ja jatkui kevätlukukauden 2012 loppuun.
Mukana alusta lähtien on ollut Hanne Närhinsalo, Sibelius-opistosta (projektia koordinoiva oppilaitos), Maija Helve, Käpylän musiikkiopistosta, Aija Lehtonen, Itä-Helsingin musiikkiopistosta ja Marjatta Airola, Vantaan musiikkiopistosta. Lukuvuonna 2011–2012 mukaan liittyivät Sanna Ahvenjärvi Jokilaaksojen musiikkiopistosta ja Inkeri Kotilainen Itä-Helsingin musiikkiopistosta.

Kippari-kapellimestarikoulutus:

Opetushallituksen tuella toteutettiin pääkaupunkiseudun musiikkioppilaitosten oppilasorkesterien johtajien kaksivuotinen koulutushanke, koordinaattorina toimi Helsingin konservatorio. Koulutukseen osallistui kahden vuoden aikana yhteensä 30 pääkaupunkiseudun oppilasorkesterien johtajaa. Pääkouluttajina toimivat kapellimestarit Peter Ettrup Larsen ja Olli Vartiainen, luennoitsijana Kari Kurkela. Harjoitusorkestereina toimivat itse Kippareista muodostettu orkesteri, Helsingin Saksofoniorkesteri, Vantaan musiikkiopiston Vamos, Länsi-Helsingin kamariorkesteri ja Helsingin konservatorion Visolto-orkesteri.
Koulutus huipentui konservatorion salissa järjestettyyn päätöskonserttiin, jossa 14 kurssilaista johti Konservatorion ja Länsi-Helsingin soittajista muodostettua sinfoniaorkesteria. Onnistunut koulutusko- konaisuus kuuluu ja näkyy pääkaupunkiseudun musiikkioppilaitoksissa. Itä-Helsingin musiikkiopistosta mukana koulutuksessa olivat Helena Sinisalo ja Sami Katainen.

Matkoja

Helsingin juniorijouset Saksassa

Helsingin Juniorijouset osallistui Saksassa 23. – 26.3.2012 pidettyyn Ahrensburgin Kansainväliseen kama- riorkesterifestivaaliin. Osanottajia oli lisäksi Slovakiasta ja Tanskasta. Helsingin Juniorijousten konsertti sai kiitosta erittäin korkeasta taiteellisesta tasosta, joka on entuudestaan tunnettu Saksassa ja muualla Euroopassa. Orkesterin myötä tunnustusta ja ihailua saa suomalainen klassisen musiikin koulutus ja musiikkikulttuuri.
Helsingin Lapsijouset osallistui Euroopan musiikkikoulujen unionin (EMU) Italiassa 16. – 21.5.2012 järjestämään Allegromosso-festivaaliin, jossa oli yli 5000 osanottajaa 25 Euroopan maasta. Orkesterilla oli kaksi omaa konserttia Ravennassa ja lähiympäristössä. Helsingin Lapsijousten esitykset saivat valtavasti kiitosta, ja todennäköisesti konserttikutsuja muihin maihin saadaan tulevaisuudessa.

Teksti: Minna Launonen

Lapsijouset Italiassa

Helsingin Lapsijouset vierailivat toukokuun alussa Pohjois-Italiassa. Matka oli fantastinen, joskin kesken matkan orkesterilaisia ja mukana olleita aikuisia piinasi flunssa-aalto. Siitä kuitenkin selvittiin urheasti ja päästiin esiintymään Allegromosso-musiikkifestivaaleille 25 muun Euroopan maan orkestereiden jouk- koon. Pieni hotellimme Ravennan lähellä sijaitsevassa rantakaupungissa oli mielenkiintoinen: hiusten- kuivaaja ei toiminut, tv ei toiminut, lämmitys ei toiminut, lisähuopia ei riittänyt kaikille, turvalokeron lukko jäi käteen ja kaikki on aina hieman myöhässä. Toisaalta aamiainen oli runsas, lounas runsaampi ja päivällinen runsain. Ikkunasta näki Adrianmeren, jättikäpyjen mäntymetsän ja upeita värikkäitä taloja. Soitimme kahdessa konsertissa lähellä sijaitsevissa pikkukaupungeissa Faenzassa ja Lugossa. Ohjelmis- toomme kuuluvat muun muassa Béla Bartókin Romanialaisia kansantansseja, Ahti Sonnisen sovitus Koska valaissee kointähtönen -virrestä ja Franz Schubertin Sotilasmarssi. Samassa hotellissa kanssamme oli saksalainen filharmoninen amatööriorkesteri, jossa oli monenikäisiä soittajia. He soittivat samoissa konserteissa kuin me. Kannustimme toisiamme bravo-huudoin. Festivaaleilla oli mukana yli 5000 osanot- tajaa ja kaikenlaisia orkestereita jazzista poppiin. Oikeastaan kävimme matkallamme kahdessa valtiossa. Toinen niistä on Italian keskellä sijaitseva San Marino. Se on korkealla vuorella, jossa ilma on ohutta ja sumuista. Vuoren rinteellä on uskomaton vanha linnoitus, jonka huipulle vain rohkeimmat meistä uskalsivat kiivetä. Mitä muistan Italiasta? Milanon upean, marmorisen tuomiokirkon, ihanan ruoan ja jäätelön, Adrianmeren aallot ja isot simpukat rannalla ja kaiken hauskan yhdessäolon orkesterin kanssa. Pohjois-Italian maanjäristystä en muista, koska nukuin sen sattuessa sikeästi hotellivuoteessani. Meille ei koitunut siitä vahinkoa. (Juttu julkaistu Vartti-lehdessä 6.6.2012.)

Teksti: Matilda Lehtonen, Helsingin lapsijouset, viulisti

Puhallinorkesteri Italiassa 4.-11.6.2012

Maanantaina 4.6 kokoontuivat Puhallinorkesterilaiset, opettajat, avustajat ja valvojat Helsinki-Vantaan lentokentälle suuntanaan Italia. Kun soittimet oli pakattu riittäviin kuplamuovikerroksiin ja ”särkyvää”- tarroihin, kiipesi koko joukko koneeseen. Rooman lentokentällä oli vastassa ystävällinen ja ammatti- taitoinen oppaamme Ambra, jonka siipien suojassa aloitimme matkamme ajamalla bussilla Perugiaan, missä majoituimme hotelliin.
Tiistaina pääsimme tutustumaan paitsi läheiseen Assisin pikkukaupunkiin, myös eksoottiseen akustiikkaan: illalla pidimme nimittäin konsertin matkan kaikuisimmassa kirkossa. Alkamisaika oli joustava, sillä yleisöä saapui paikalle vielä 15 minuuttia alkuperäisen kellonajan jälkeenkin. Konsertti oli kuitenkin onnistunut ja osa yleisöstä jopa liikuttunut.
Seuraavana päivänä palasimme bussillamme Perugiasta Roomaan, mutta matkan varrella pääsimme tutustumaan toiseen pikkukaupunkiin, Orvietoon. Bussikuskimme Salvatore sai orkesterilaisilta aplodeja selvittäessään erikoispitkän bussimme mahdottomilta vaikuttavista tilanteista. Illalla majoituimme toiseen hotelliimme Rooman liepeille.
Torstaina aamupäivällä saimme valvojilla varustetuissa pienryhmissä viettää aikaa Roomassa. Osa lähti tutustumaan Vatikaaniin, loput kiersivät muun muassa nähtävyyksiä ja kauppoja. Alkuun suurta hämmästystä herättivät orkesterin kuvalla varustetut mainosjulisteet katujen varsilla, joiden vieressä piti tietenkin poseerata. Illalla pidimme toisen kirkkokonserttimme, ja yleisössä nähtiin taas suuria tunteita.
Myös perjantaina ja lauantaina pidimme konsertit. Perjantai aamupäivä kului ohjatulla turistikierroksella, lauantai aamupäivällä taas sai liikkua vapaasti pienryhmissä. Perjantain konsertti järjestettiin Piazza Navonalla olevassa upeassa kirkossa, joten konserttiyleisöksi saimme myös paljon turisteja. Lauantain konsertti taas oli matkan ainoa ulkokonsertti, joka matkalaisten yllätykseksi myös äänitettiin paikalliseen radioon.
Sunnuntaina saimme kokonaisen vapaapäivän, eli päivän ohjelmasta sai päättää ryhmittäin. Valintoja oli esimerkiksi rannalle lähteminen, katakombien tutkiminen ja erilaisiin nähtävyyksiin, kuten Colosseumiin tutustuminen. Illalla kokoonnuimme hotellille, missä matkalaisille järjestettiin erilaista viimeisen illan ohjelmaa.
Runsaan soittamisen, auringon ja jäätelönsyönnin jälkeen olikin yllättäen edessä enää seuraavan aamun tavaroiden pakkaaminen ja paluulento Suomeen, missä orkesterilaiset pääsivät kesälomalle.

Teksti: Tuuli Salo, puhallinorkesterin alttosaksofonisti